Romahtaako Espoon kouluverkko?, kirjoitus Länsiväylässä 10.2.2018

Espoossa on käynnissä kaikkien aikojen kouluverkkomylläys. Virkamiesten esitys Espoon uudeksi kouluverkoksi nojaa suuressa kuvassa keskittämiseen. Koulujen maantieteellistä painopistettä viedään kohti väestökeskittymiä.

Kysymys kuuluukin, missä menevät kouluverkon keskittämisen rajat?

Mielestäni keskittämisen rajat menevät ennen kaikkea pienten lasten lähikoulupalveluissa ja yleisessä alueellisessa tasapainossa.

Alakoulujen on oltava lähikouluja jatkossakin. On koko yhteiskunnalle suuri arvo, että alakoululaiset voivat liikkua itsenäisesti terveisiin kouluihinsa turvallisia reittejä pitkin. Myös alakoululaisten väistötilanteissa lähtökohdan tulee olla samalla alueella toteutetut ratkaisut.

Espoon aluekeskukset ovat väestömäärältään omia kaupunkejaan, joihin kuuluu myös oma lukionsa. Jos kuitenkin hyödyt lukioiden korkeakouluyhteistyöstä havaitaan ilmiselviksi, voidaan toimivan joukkoliikenteen oloissa siirtää opetusta myös Otaniemen alueelle.

Alueellista tasapainoa tulisi kunnioittaa myös painotetun opetuksen suhteen. Tällöin voitaisiin turvata esimerkiksi alakoulujen musiikkiluokkien perustaminen kaikkiin espoolaisiin aluekeskuksiin.

Espoon kasvaessa ja kansainvälistyessä myös kansainvälinen koulu palautettaneen lopulta alueelliseksi palveluksi nykyisen kaupunkitasoisen keskittämisen sijaan.

Samalla on huolehdittava siitä, että tietyille alueille vuosikymmenten mittaan kertynyttä erityisopetuksen ja -pedagogiikan taitoja ei hukata kouluverkkomylläykseen. Esimerkiksi montessoriopetus on syytä säilyttää Leppävaarassa.

Kokemukset huonokuntoisten koulujen usein epäonnistuneista korjauksista osoittavat, että rahan lisäksi korjauksiin on käytettävä tervettä järkeä ja varovaisuutta. Siksi kouluverkon kehittämisessä on syytä lähteä liikkeelle pikemminkin uusien tilojen rakentamisesta kuin vanhojen korjaamisesta.

Kai Lintunen

lakimies

opetus- ja varhaiskasvatuslautakunnan jäsen (kok)

Espoo