Espoo tarvitsee aktiivista ja rohkeaa maapolitiikkaa, valtuustopuheenvuoro 9.11.2015

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Espoo tarvitsee uudenlaista, aktiivista ja rohkeaa maapolitiikkaa, mikäli kaupungin kasvu pitkälti yli sadalla tuhannella henkilöllä v. 2050 mennessä aiotaan hoitaa mallikkaasti.

Nyt hyväksyttävänä olevat maankäytön periaatteet ovat kuitenkin lähinnä vanhojen periaatteiden kokoamista suhteellisen vähäisin tarkennuksin, eikä se strateginen tiekartta parempaan maapolitiikkaan, jota Espoo nyt kovasti tarvitsisi.

Espoon maapolitiikan tila keskittyy edelleen hyvin raskaiden ja hyvin paljon valmisteluaikaa vievien maankäyttösopimusten käyttöön. Espoo on ikään kuin loukussa niiden paineiden välillä, jotka liittyvät (i) toisaalta maankäyttömaksujen alentamiseen rivakamman rakentamisen toivossa, ja (ii) toisaalta rakentamisesta koituvien julkisten kustannusten välillä:

Jos alennamme maankäyttömaksuja, saamme ehkä enemmän vauhtia rakentamiseen, mutta maksamme yhä suuremman osan julkisista kustannuksista veroilla, joiden korottamiseen ei nykytaloustilanteessa yksinkertaisesti ole varaa. Jos taas painotamme maankäyttömaksutasoa, hidastamme rakentamista, mutta saamme yhä suuremman osan kaupungin infra- ja palvelukustannuksista katetuiksi kipeästi kaivatuilla lisätuloilla maankäyttömaksujen muodossa.

Koulumatematiikallakin voi arvioida, että jossain näiden ääripäiden välillä on piste, joka optimoi nämä molemmat. Ja sitten on monta pistettä, jotka toimivat tässä huonosti. Luulen, etten ole ainoa, jolle Espoon maapolitiikan neuvotteluprosessin yhteydessä ei ole valjennut, mistä sellainen optimaalinen piste oikein löytyy.

Mielestäni sekä kaupungin että maanomistajien olisi nyt korkea aika laittaa projektit pyörimään sillä yhteisellä päähuomiolla, että rahoitustasapaino kaikkien toimijoiden osalta on löydettävissä vain kaikilla sektoreilla kasvavan ja eteenpäin menevän kaupungin oloissa. Tämä koskee siis myös maankäyttömarkkinoita.

Espoon väkiluku kasvaa noin 4000:lla vuodessa, mikä nostaa kaupungin palvelutaakkaa ja kustannuksia jatkuvasti, kuten kaupunginjohtaja on ensi vuodenkin talousarvioehdotuksen yhteydessä tuonut esille. Samalla kasvu luo yhä urbaanimpia keskittymisetuja parantuvien palvelujen ja liiketoimintamahdollisuuksien muodossa ja avaa rakentamismahdollisuuksia myös väljemmän asumisen alueilla.

Jos maanomistajat nyt hyppäisivät Espoon kasvukelkasta pois ”parempia aikoja” odotellessa, lienee selvää, että Espoon olisi välttämätöntä ottaa käyttöön paljon kovemmat keinot kasvunsa hallitsemiseksi. Näissä olosuhteissa jouduttaisiin oikeasti puhumaan myös muista pääasiallisista keinoista kuin vapaaehtoisesta kaupasta ja maankäyttösopimusneuvotteluista.

Samalla on selvää, että myös Espoolla on vastuunsa siinä, että maanomistajien intressit ja oikeudet ja erilaisten hankkeiden todelliset olosuhteet tulevat otetuiksi huomioon maapolitiikan täytäntöönpanossa.

Arvoisa puheenjohtaja,

Espoon maankäytössä huomio on nyt kiinnittynyt pitkälti metro-Espoon rakentamiseen. Muistutan kuitenkin, että Espoon talouden selkärankana tulevat jatkossakin pitkälti toimimaan yritteliäät ja Espoon asumisväljyyttäkin arvostavat veronmaksajat, joiden mielessä on usein oman pientalon rakentaminen.

Tämä omakotiasujien osa Espoo-tarinasta saa jatkoa ns. pientaloprojektissa, jossa suunnan pitää olla enemmän uudiskaavoitukseen suuntaan ja aikaisempaa paljon vähemmän ns. historialliseen pientalovarantoon vetoamiseen. Pientalovaranto ei yksinään rakenna yhtäkään uutta espoolaista pientaloa eikä tuo Espooseen yhtäkään uutta hyvää veronmaksajaa.

Uskon, että Espoon valtuusto on jälleen yhden askeleen verran viisaampi monien askelten matkalla kohti toimivaa maapolitiikkaa.

Kiitos.