Perustuslaista on tullut valtapolitiikan peliväline, HS Mielipide 15.1.2016

Kaikkien länsimaiden säännösperinteen tapaan myös Suomen perustuslakiin on kirjattu taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia.

Kyse ei ole mistään hyvinvointivaltion standardin luovista säännöksistä vaan sen pohdinnasta, mikä on minimistandardi ihmisarvoiselle elämälle yhteiskunnassamme esimerkiksi ihmisen sairastuessa tai jäädessä työttömäksi.

Perustuslaki ei siis suoraan estä leikkauksia tulonsiirtoihin. Perustuslakia ei voi muutoinkaan syyttää Suomen talouspolitiikan surkeudesta.

Perustuslain budjettiperiaatteet ja valtion lainanoton säännökset tarkoittavat käytännössä sitä, että kulloinkin nelivuotiskaudeksi valittu eduskunta päättää vuosittain täysin tietoisesti siitä, millä osuudella valtion budjettia rahoitetaan esimerkiksi valtion velalla.

EU:n kasvu- ja vakaussopimuksen kaltaisia instrumentteja voidaan hyvin käyttää taustalla linjaamaan pidemmän aikavälin talouspolitiikkaa. Tällaistenkin instrumenttien osalta perustuslaki edellyttää kuitenkin budjettivallan säilymistä Suomen eduskunnalla. Suvereenin valtion vastuu omasta talouspolitiikastaan korostuu siis tässäkin.

Perustuslaista onkin nykytilanteessa tullut valtapolitiikan peliväline lähinnä sitä soveltavan elimen eli perustuslakivaliokunnan heikon institutionaalisen aseman takia. Vallan kolmijaosta poiketen perustuslakivaliokunnan jäsenet toimivat sekä poliittisina lainsäätäjinä että valiokunnassa perustuslaillisen tuomiovallan käytännön soveltajina.

Poliittista painetta perustuslakia ja perustuslakivaliokunnan jäseniä kohtaan käytetään surutta jo päivänpolitiikan tasolla pyrkimällä leimaamaan perustuslain soveltamiskäytäntö joustamattomaksi ja typeräksi.

Tavoitellut poliittiset päämäärät voivat sinänsä olla kannatettavia, mutta kansakunnan hälytyskellojen tulisi soida, mikäli niihin pyritään alistamalla perustuslaki poliittisille tulkinnoille.

On selvää, että Suomi tarvitsee politiikasta tosiasiallisesti ja institutionaalisesti riippumattoman perustuslakituomioistuimen. Perustuslakivaliokunnan poliitikkojäsenten itse julistama näennäisriippumattomuus politiikasta ei yksinkertaisesti ole enää kansan silmissä uskottavaa.

Kuten muutkin lait perustuslaki on laki, jota voidaan muuttaa. Perustuslain mukaan muutos vaatii kahdelle eduskuntakaudelle ulottuvaa vaikeutettua lainsäätämisjärjestystä, mikä korostaa perustuslain asemaa demokratiamme arvojen vakaana perustana.

Siksi perustuslain populistinen kritisoiminen kehityksen jarruna ilman perustuslaillisia ratkaisuehdotuksia sopii erityisen huonosti puolueille, jotka haluavat kehittää yhteiskuntaa laillisuuden ja sen kunnioituksen kautta.

Kai Lintunen

oikeustieteen kandidaatti

kauppatieteiden maisteri, MLE, Espoo