Valinnanvapaudesta varhaiskasvatuksen Espoon-malli, valtuustopuheenvuoro 15.2.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tänään on keskusteltu paljon maailmankuvasta. Siitä, onko lapsella ensisijaisesti oikeus vanhempiinsa ja kotikasvatukseen ja missä suhteessa se on lasten varhaiskasvatusoikeuteen. Joidenkin mielestä valinnanvapautta on liikaa ja sitä tulee rajata.

Mietin vain, miksi tällaista rajausta ei ole esitetty taloudellisesti parempina aikoina, jos kerran kyse on arvosta ja lapsen ensisijaisesti oikeudesta? Miksi varhaiskasvatus on lapsen etu vain nousukaudella ja poistettava vanhempien etuus laskukaudella? Luulen, että meillä kaikilla on keskustelun yhteydessä ollut hieman oman sisäisen arvomaailman itsetutkiskelun paikka.

Näen tulevaisuuden, jossa globaalissa kilpailussa lastemme koulutusura alkaa hyvin varhaisesta iästä, halusimme tai emme. Varhaiskasvatus on tutkitusti lapsen oppimisuran merkityksellisin vaihe. Myös taloustieteilijät oikealta vasemmalle painottavat sen positiivista merkitystä taloudelle. Kun tämä ymmärretään myös Aasiassa, olemme osaamis- ja talouskilpailussa todella pulassa.

Jos nykypäivänä uskoo mahdollisuuksien tasa-arvoon, on siis lähdettävä varhaiskasvatuksesta eteenpäin ja vastattava kysymykseen siitä, ovatko kokopäiväiset ja puolipäiväiset lapset tältä osin enää samalla viivalla?

Hyväksyisimmekö samoin perustein vaikkapa oppivelvollisuuden kaventamisen lapsen koulu-uralla? Emme tietenkään hyväksyisi. Samasta syystä esikouluvaiheesta tehtiin Suomessa pakollinen: oppimisura varhaistuu ja sen on syytä koskea kaikkia.

Päivähoidon rajaamisen vaikutuksia on tuotu esille laajasti. Yksi näkökulma on kuitenkin sivuutettu ja se on yksityisen päivähoidon rooli jatkossa.

Espoossa 26% lapsista on yksityisissä päiväkodeissa tai perhepäivähoidossa.

Yksityisen puolen toimintaedellytykset ovat rajauksen myötä vaakalaudalla, koska hoitoa ei voida järjestää puolipäiväisille lapsille yhtä joustavasti kuin julkisella puolella, ja koska valtio ja Kela rajoittavat yksityisen hoidon tukea hallituksen rajausesityksen mukaisesti.

Näin merkittävästi yksityisen puolen toimintaan vaikuttaa päätöstä ei tulisi tehdä ilman että näitä vaikutuksia on kokonaisuutena asianmukaisesti arvioitu ja että tarvittavat päätökset toimintaedellytysten turvaamisesta tehdään tässä samalla. Nyt näin ei ole.

Ylipäätään säästöt olisi hyvä tehdä linjaavina kokonaisuuksina, eikä yksittäisinä säästölausekkeina yhtä osaa koskien. Nyt käsiteltävään kokonaisuuteen kuuluvat ainakin päivähoitomaksut, joita hallitus on korottamassa, kotihoidontukijärjestelmä ja yksityisen hoidon tuki, jotka on saatava linjaan tukemaan varhaiskasvatuksen Espoon-mallia.

Ajatellut säästöt on myös aina syytä suhteuttaa arvoperustaamme. Yksi on niistä valinnanvapaus, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että vanhemmat ovat oman lapsensa tuntien parhaassa asemassa arvioimaan, millaista varhaiskasvatusta ja missä ympäristössä lapsi tarvitsee tai ei tarvitse, ja mitä se merkitsee vanhemman työuralle.

Rajaus ajaa myös valtavaa byrokratiaa ja siihen liittyviä kustannuksia, joita Espoon valtuuston tulisi pikemminkin olla karsimassa kuin rakentamassa lisää. Näitä kustannuksia ei ole huomioitu esityksessä lainkaan.

Tiedän hyvin Suomen ja Espoon taloustilanteen ja olen sitä Titanic-orkesterin säestämänä ollut valtuuston edessä monta kertaa esittämässä. Mutta juuri näissä taloudellisesti tiukoissa tilanteissa on juuri sen arvovalinnan paikka, rakennammeko tulevaisuuden osaamista ja hyvinvointipohjaa mahdollisuuksien tasa-arvon pohjalta, vai hylkäämmekö ne, joille ei enää ole tilaa varhaiskasvatuksen pelastusveneissä tai joiden vanhemmat eivät heitä sinne osaa tai kykene nostamaan?

Kiitos.