Tonttitarjontaa on parannettava, valtuustopuheenvuoro 31.10.2016

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Voi sanoa, että olen täysin kyllästynyt siihen kissa-hiiri-leikkiin, jota virkakoneiston ja luottamushenkilöiden välillä pientalorakentamisen tonttiasioissa käydään. Pientalotuotannon tavoitteista on jääty jälkeen jokaisen valtuustovuoden osalta, ja kun sen perään kysellään, selittelevä vastaus on joka kerta samantyyppinen resurssien vähäisyys ja teoreettinen kaavavaranto.

Minulle juristina asia menee kuitenkin näin: jos kaksi vuotta sitten sovitussa Espoon asunto-ohjelmassa kerran lukee, että ”Espoo nostaa omatoimisille pientalorakentajille luovutettavien tonttien määrää ja että vuosina 2014-2015 määrä on keskimäärin 100 tonttia vuodessa ja vuosina 2016-2017 keskimäärin 150 tonttia vuodessa” niin tästä sitoumuksesta tulee myös pitää kiinni. Kuntalaisten kanssa tehdyt sopimukset pidetään. Toivottavasti koko valtuusto on tästä samaa mieltä.

Asunto-ohjelmassa sovitut tontinluovutusmäärät perustuvat Espoon valtuustosopimuksessa sovittuihin pientalorakentamisen edellytysten parantamiseen ja ovat osa siinä sovittua pientalorakentamisen vuosittaista kaksinkertaistamistavoitetta (1400:aan pientaloasuntoon per vuosi). Kyse on siis merkittävästä kuntalaisille annetusta sitoumuksesta, jonka rikkominen antaa kuntalaisille valjun kuvan Espoon tahdosta ja kyvystä lunastaa lupauksensa kaikkien kuntalaisten Espoosta.

Toin jo valtuustokauden alussa esille huoleni riittämättömän tonttitarjonnan seurauksista. Kertauksen vuoksi: ensinnäkin, surkea tonttitarjonta tarkoittaa sitä, että menetämme enemmän veroja maksavia asukkaita kauemmas kehyskuntiin. Toiseksi, ajomatkat ja liikennemäärät lisääntyvät, kun työpaikat kuitenkin pysyvät pääkaupunkiseudulla. - Se siitä kestävästä kehityksestä. - Kolmanneksi, rakentamalla pelkkiä tiiviitä kerrostaloalueita saadaan myös pelkästään ne sosiaaliset haasteet, joita näihin alueisiin usein liittyy.

Esitysteni pohjalta sekä valtuustosopimukseen että asunto-ohjelmaan otettiin valtuustokauden alkupuolella selkeä numeraalinen tavoite tonttitarjonnan lisäämiseksi. Nyt valtuustokauden loppumetreillä olemme kuitenkin tilanteessa, jossa lupaukset on petetty ja tämän asian tonttitarjonta on romahtanut vain kolmasosaan asetetusta määrästä.

Vastauksessa annetut selitykset lupausten pettämiselle eivät yksinkertaisesti lennä. Ei ole olemassa mitään tonttikysynnän romahdusta, on ainoastaan Espoon tonttitarjonnan romahdus. Teknisen sektorin resursseja on kiinnitetty myös nimenomaan pientalorakentamiseen, eli resursoinnistakaan ei pitäisi olla kyse.

Kunnallistekniikan kynnysinvestoinnitkaan eivät saa olla määrääviä silloin, kun kyse on elämän- (tai ainakin talon)ikäisestä sitoutumisesta espoolaiseksi hyväksi veronmaksajaksi. Jos taas raakamaata on kaavoitukseen liian vähän niin välineet löytyvät sekä laista että skarpimmasta maapolitiikasta. Ja ei, kaavavaranto ei edelleenkään yksinään rakenna yhtäkään omakotitaloa.

Kuka tästä tonttipolitiikan tehottomuudesta vastaa, vai vastaako kukaan? Jatkammeko samaa kissa-hiiri-leikkiä, vai kannattaisiko kaikilla kaupungin hallinnoilla tasoilla nyt vain hyväksyä se, että lupauksista on pidettävä kiinni ja asiat organisoitava siten, että näin myös tapahtuu.

Espoon vuoden 2013 hakijoiden ja tonttien määrä oli sellainen, että tilastollisesti olisi ollut helpompi päästä juristiksi tai lääkäriksi kuin löytää tontti Espoon kaupungilta. Espoon vuoden 2016 tonttihaussa ei (ainakaan Espoon kaupungin verkkosivuilla) ilmoitettu enää hakijoiden määrää ollenkaan. Toivottavasti tämä ei ole merkki siitä, että Nobel-palkinnon voittokin olisi todennäköisempää kuin löytää tontti kodilleen ja perheelleen Espoon kaupungilta.

Kiitos.