Onko Suomen rikoslaissa kidnappaajan mentävä aukko?26.09.2012 Poliisi tutkii Tavastilan sieppaustapausta nimenomaan törkeän vapaudenriiston rikostunnusmerkistön täyttävänä tekona. Siis vapaudenriiston kvalifioituna muotona, jonka tunnusmerkkeihin tässä tapauksessa kuuluu jompikumpi seuraavista: a) aiheutetaan vakavaa vaaraa toisen hengelle tai terveydelle tai b) käytetään erityistä julmuutta tai vakavan väkivallan uhkaa (rikoslaki 25 luku 2§). Mitä ilmeisimmin poliisi on katsonut juuri sidottuna mökkiin lukitsemisen ja jättämisen täyttävän nämä tunnusmerkit - tai sitten siepatulle tytölle on tehty jotain, josta poliisi ei ole vielä julkisuudessa kertonut. Se suuri kysymys on, tutkiiko poliisi tapausta ”väärän” rikosnimikkeen alla? Johtaako törkeänä vapaudenriistona tutkittava ja mahdollisesti tuomittava teko olosuhteisiin nähden oikeaan vai liian lievään rangaistukseen? Poliisin käyttämällä rikosnimikkeellä on se merkitys, että poliisi saattaa lievemmän rikosnimikeen alla asiaa selvittäessään jättää tutkimatta asioita, joihin vakavamman rikosnimikkeen alla kiinnitettäisiin automaattisesta huomiota. Vetoan poliisiin, että tässä tapauksessa ei saa käydä näin. Tekijän motiiveista ja olosuhteista riippuen kyseessä on hyvinkin saattanut olla esim. murhan yritys. Tähän suuntaan viittaavat mm. se, että sieppaaja oli valmistautunut tekoonsa varustautumalla kuljetus- ja sitomisvälineillä ja se, että siepattu oli viety suoraan sieppauspaikalta syrjäiseen ja lukittuun paikkaan. Sieppaaja on siis mitä todennäköisimmin suunnitellut koko operaation alusta loppuun tarkoituksenaan jokin lopputulos. Mikä – sitä poliisi selvittää. Rangaistuksen on myös aina oltava oikeudenmukaisessa suhteessa rikokseen. Suomessa vapaudenriiston tunnusmerkit täyttäväksi teoksi on saatettu tulkita mm. oman lapsen lukitseminen huoneeseensa. Kvalifioituna muotonakin tällainen oman vanhemman, mahdollisesti lähinnä kasvatuksellisessa tarkoituksessa tehty teko ei ole mitenkään verrattavissa Tavastilan sieppaukseen ja sen vakavuuteen ja mahdollisiin traumatisoiviin vaikutuksiin. On aivan eri asia lukita oma lapsi omaan huoneeseensa kuin siepata ventovieras kadulta, sitoa kädet ja jalat ja teipata suu, kuljettaa tuntemattomaan paikkaan ja lukita pimeään mökkiin ilman mitään tietoa siitä, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Luonnollisesti myös rangaistusasteikko määräytyy tuomittavan rikoksen perusteella. Rangaistusasteikko törkeästä vapaudenriistosta on vankeutta vähintään neljä kuukautta ja enintään neljä vuotta. Rangaistusasteikko murhan yrityksestä riippuu motiiveista ja olosuhteista, mutta on todennäköisesti luokassa 7-10 vuotta. Rangaistus murhan yrityksestä on siis huomattavasti kovempi kuin vapaudenriistosta. Onkin kysyttävä, onko Suomen rikoslaissa kidnappaajan mentävä aukko? Tuomio vapaudenriistosta voidaan langettaa suhteellisen lievistäkin teoista. Kidnappauksen ja siihen usein liittyvän väkivallan käytön tai sen uhan tuomittavuus on aivan toiselta planeetalta. Lisäksi on huomioitava se shokkivaikutus, joka sattumanvaraisilla ja väkivaltaan perustuvilla kidnappauksilla on koko yhteiskuntaan. Fakta on se, että ilman siepatun tytön suurta rohkeutta ja neuvokkuutta, poliisi ei ehkä koskaan olisi löytänyt tyttöä ja tekijä saattaisi hyvinkin edelleen kulkea keskuudessamme vapaalla jalalla. On yhteiskunnan velvollisuus osoittaa vastaavaa rohkeutta ja viisautta ja pitää huolta siitä, että rangaistus tämänluontoisesta karmeasta rikoksesta on oikea ja oikeudenmukainen. Samalla on aloitettava keskustelu siitä, onko Suomen rikoslaki kidnappausten rangaistavuuden osalta ajantasainen. |