Vahvempi ote Espoon talouteen, valtuustopuheenvuoro 9.9.2013

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Espoon talous ei enää seiso vakaalla pohjalla. Käytännössä tämä valtuusto päättää, tuleeko Espoosta vuosikymmenen loppuun mennessä Suomen velkaisin kunta, vai taitammeko velkaantumiskehityksen muuttamalla toimintatapojamme ja priorisoimalla kuluja ja investointeja.

Nykyisillä tulo-, meno- ja investointitasoilla on täysin epärealistista olettaa, että valtuustokauden aikana olisi mahdollista tehdä alijäämätön talouden tasapainotusohjelma. Arvioidut vuosikatteet eivät tule lähellekään riittämään edes poistojen kattamiseksi, vaan kaupunki velkaantuu kovaa ja kiihtyvää tahtia.

Kehyspäätösehdotuksen mukaan kehyksessä pysyminen tarkoittaa myös ”kaupungin koko toiminnan perusteellista uudelleenarviointia ja tuottavuuden selkeää parantamista”. Myös verotuloarvio 2-5% vuotuisine kasvuineen on ehdotuksen mukaan ”varsin optimistinen” ja ”sen realistisuutta tulee ehdotuksen mukaan vielä arvioida talousarvioprosessin aikana”.

Olemme siis hyväksymässä – tosin vain ohjeellisena – kehysbudjettia vuosille 2014-2016, johon liittyy erittäin merkittäviä riskejä ja joka toteutuessaankin ei täytä Espoo-strategiassa asetettua tasapainoisen talouden tavoitetta.

Kuten myös jo edellisessä puheenvuorossani totesin, kaupungin kulukehitys huomioon ottaen talouden tasapainotusohjelman painopisteen tulee olla kaupungin käyttötalouden tasapainottamisessa. Erityishuomio kehykseen kirjatun kulujen kasvun arvioinnin suhteen kiinnittyy sosiaali- ja terveystoimeen, jonka kulujen kasvutahti on arvioitu kaksin-kolminkertaiseksi muiden alojen kulujen kasvuun verrattuna. Asenne ei voi olla se, että mitään muutoksia ei voida hyväksyä.

Kaupungin palvelurakennetta tulee siis tehostaa huomattavasti erityisesti sote-puolella ottamalla yritykset ja kolmas sektori entistä laajemmin mukaan palveluiden tuottamiseen. Sote-puolen investoinneille on myös asetettava selkeät tuottavuustavoitteet, joita voidaan mitata ja joiden perusteella päätösten vaikuttavuutta voidaan ohjata.

Huomautan myös, että hallituksen rakenneuudistuspakettinsa yhteydessä sopimat toimenpiteet tulevat toteutuessaan kiristämään kuntataloutta vielä huomattavasti lisää. Kuntataloudelle asetettu kahden miljardin euron säästötavoite sekä mm. kotihoidontuen muutoksen myötä mahdollisesti dramaattisestikin nousevat päivähoitokulut uusien päiväkotien rakentamisineen tulevat aiheuttamaan kuntataloudelle ennen näkemättömän kulu- ja uudelleenjärjestelypaineen.

Mitä sitten tulee veronkorotuksiin kaupungin talouden tasapainottamiskeinona, muistutan valtuustoa edelleen siitä, että nämä resurssit otettaisiin nykytilanteessa pois yksityisen sektorin rakennemuutoksesta, eli niistä toimenpiteistä ja investoinneista, joilla yritykset rakentavat uutta, yksityiset ihmiset vaihtavat asuinpaikkaansa ja kalliita asuntojaan ja joita lopulta tarvitaan siihen työhön, jolla palautetaan kilpailukyky ja jotka lopulta maksavat myös hyvinvointipalvelumme veroina. Espoon kilpailukyky pääkaupunkiseudun hyvinvoivana kuntana on aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä perustunut nimenomaan elinkeinoelämän ymmärtämiseen ja maltilliseen veroasteeseen – uskon, että luopuminen tästä lähtökohdasta olisi Espoolle erittäin vakava virhe niin taloudellisessa kuin lopulta hyvinvointimielessä.

Kiitos.