Velkaa ja veroprosentteja, valtuustopuheenvuoro 3.12.2014

 

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Vuosi sitten tällä samalla puhujakorokkeella arvelin, että silloinen tuloveroprosentin nosto oli lähtölaukaus pitkälle ja vaikealle veronkorotusten tielle. Kun tuloveroprosenttia ei nyt vuoden 2015 osalta korotettu, joudun toteamaan, että olin väärässä: olin väärässä sen suhteen, että alijäämäistä taloutta ei – ainakaan ensi vuoden osalta – paikatakaan veroprosentin nostolla, vaan käytännössä lisävelalla ja omaisuuden myynnillä.

Totean ensinnäkin, että Espoon ei tulisi olla tekemässä päätöksiä pelkästään veronkorotuksen ja lisävelanoton välillä. Jokainen ymmärtää, että tämä ei ole talouden tasapainottamista. Itse kuvittelin valtuuston sopineen viime keväänä talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmasta (TATU) juuri siksi, että emme joutuisi valitsemaan pelkästään näiden pidemmän päälle kestämättömien vaihtoehtojen välillä.

Espoolaiset ymmärtävät hyvin, että veronkorotustie ei ole vastaus tilanteessa, jossa talous ei ylipäätään enää kanna hyvien vuosien menorakenteita. Suomi on jo nyt yksi maailman verotetuimmista maista tilanteessa, jossa julkinen talous vie yhä suuremman osan maan taloudellisesta tulosta.

Espoolaiset ymmärtävät myös sen, että kaikkea lisävelanottoa ei voida selittää metron ja muiden pitkäaikaisten investointien avulla. Metron rakentaminen kattaa Espoon lisävelan tarpeesta (500 miljoonaa euroa) vain noin puolet. Hyvinvoinnista on turha puhua enää siinä vaiheessa, kun rahastot on purettu ja pelkät lainankorot heiluttavat kunnan taloutta.

Espoo on tiedotteissaan leimannut kaupungin kasvamisen kalliiksi, mutta tämä on vain puolitotuus. Kasvu on myös mahdollisuus, joka voidaan järkevästi toteutettuna diskontata myös nykyarvoon. Ymmärrämmekö me, mikä tämä Espoon todellinen tulevaisuustase on?

Vuodentakaisessa puheessani olin väärässä myös sen suhteen, että hallituksen rakenneuudistustoimenpiteet olisivat vaikuttaneet vahvasti kuntatalouksiin jo viime vuoden aikana. No, eivät vaikuttaneet, koska sellaisia päätöksiä ei koskaan tehty. Tämä ei tietenkään millään tavalla vähennä Espoon ja koko maan taloushuolia; päinvastoin: talouden aito tasapainottamistavoite tuntuu karkaavan niin valtakunnan kuin kuntien tasolla yhä kauemmas.

Tyrmistyin, kun SOTE-uudistusta tekemässä olleet tahot, ml. eräs entinen peruspalveluministeri, totesivat YLE:n aamu-TV:ssä 28.10.2014, että SOTE-uudistuksellakaan ei ole juurikaan tekemistä varsinaisten säästöjen aikaansaamisen kanssa. Kyseessä on eniten julkisia varoja nielevä ja päällekkäisille hallinnontasoille rakennettu palvelu – mistä niistä säästöjä sitten tehdään, ellei sieltä?

Mieleen nousevat tasavallan presidentin sanat muutaman viikon takaa: Suomessa on syntynyt mielikuvapolitikoinnin tapa, jossa on luotu illuusio asioiden hoitamisesta, vaikka todelliset päätökset ovat edelleen tekemättä. Eräänlainen illuusio luotiin myös surullisenkuuluisan Titanic-laivan kohdalla: uppoamattomaksi rakennetun laivan ei pitänyt voida upota. Historia opettaa, että talouslaivaa ei voi ohjata toiveajattelun varassa.

Espoon osalta tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että joudumme viimeistään ensi vuonna päivittämään talouden tasapainotus- ja tuottavuusohjelmaa huomattavasti suuremmin luvuin. Lehtitietojen perusteella vaikuttaa myös siltä, että kaupungin virkamiesjohdolla on pitkällekin meneviä ajatuksia kaupungin toimintojen uudelleenjärjestelyistä, mukaan lukien mahdolliset ulkoistamiset.

Lienee selvää, että emme yksinkertaisesti voi jäädä roikkumaan ideologisiin kysymyksiin tilanteessa, jossa kaupungin on pakko säästää käytännössä kaikessa. On kuntalaisia kohtaan oikein, että kaupunki etsii säästöjä hyödyntämällä kaikkia mahdollisia lähteitä, myös yksityisen sektorin osaamista ja tehokkuutta.

Apukoulun priimuksella - jos nyt haluamme tätä kaupunginjohtajan nimitystä Espoosta käyttää - olisi nyt korkea aika suunnata ihan muille kursseille ja mielellään sinne kauppakorkeakoulun suuntaan.

Kiitos.