Suomi vuonna nolla, Länsiväylä 8.4.201510.04.2015 Suomi on lamassa. Velkaannumme seitsemän miljardin euron vuositahdilla, kun tulisi jo löytää varat väestön ikääntymisen haasteisiin. Taloudellisista kivijaloista kaksi kolmesta on poikki. Lamaakin pahempaa on se, että Suomi on lamaantunut. Hallitus äänestää omia esityksiään vastaan. Suuret uudistukset ovat kaatuneet, vaikka markkinointimateriaalit olivat jo jaossa. Suomi on odotuksen tilassa. Kädet taskuissa. Ensi tilassa odotellaan eduskuntavaalien tuloksia. Kansalle ja luottoluokittajille kyse ei ole enää siitä, kuka voittaa tai häviää. Kyse on siitä, syntyykö Suomeen toimintakykyinen hallitus vai ei. Politiikan nykypohjalla on jäljellä enää viihdearvo. Jos tuloksena taas on kansanrintama, Suomi siirtyy ajassa 30 vuotta taaksepäin. Siltarumpuihin keppanalle. Odottelemme uutta suuntaa Suomelle. Tuleeko sitä? On Kekkosen-kaipaajia ja Lipposen-muistelijoita, eikä ihme. Hyvällä johtajuudella on merkityksensä: tarvitsemme valitun suunnan takuumiehiä ja –naisia. Todellisuudessa kuitenkin maan hyvinvoinnin suunta määritellään yrityksissä - siellä missä työtä tehdään ja veroeuroja ohjelmoidaan. Perinteiset vientimarkkinamme eivät vedä. Kasvu tapahtuu Aasiassa, mutta kulttuurinen välimatka on pitkä. Opimme tämänkin. Keilaniemestä kurotettiin jo maailman kuluttajamarkkinoiden kärkeen, mutta sitten kylmät numerot vyöryivät yli luovuuden. Ei toisteta vanhoja virheitä. Suomella on kaikki menestyksen avaimet taskun pohjalla: korkeasti koulutettu työvoima, korkeaa teknologiaa, toimiva yhteiskunta, sosiaalinen koheesio, ja upea luonto josta ammentaa. Helpotetaan työllistämistä ja työntekoa, että saadaan osaaminen käyttöön. Kevennetään verotaakkaa, jotta vapautamme resursseja avoimen sektorin rakennemuutokseen. Aikoinaan oli tärkeää, että maa jätettiin tuleville polville parempana kuin omana aikana. Onko enää? Onko sinulle? Kai Lintunen OTK, KTM, MLE kaupunginvaltuutettu (kok) |