Espoo ei rakentajaa ilahduta25.04.2012 Kaupunginjohtajan asukasillassa Espoon Leppävaarassa 24.4.2012 pääsin suoraan kysymään kaupunginjohtaja Jukka Mäkelältä, mitä Espoo aikoo tehdä tonttitarjonnan lisäämiseksi ja tonttien hintatason kohtuullistamiseksi niin että nuorilla perheillä on jatkossakin mahdollisuus rakentaa Espooseen. Kysymys oli samalla esitetty myös paikalla olleelle teknisen toimen johtajalle Olavi Loukolle. Mäkelä vastasi, Louko ei. Mäkelän mukaan 1) Espoo on täyttänyt seudullisesti (eli Espoon naapurikuntien kanssa) sovitut rakentamisvelvoitteensa, toisin kuin muut naapurikunnat. Kohtuuhintaisuutta tulisi tavoitella sitä kautta, että asuntorakentamistavoitteista sovitaan sitovasti koko seutua koskien. 2) ELY-keskus toimii osittain jarruna pientalokaavoituksen edistämisessä. Myös liikenteelliset ratkaisut erityisesti poikittaista liikennettä koskien ovat Espoossa vielä hakusessa. Aluekeskusmallista ja keskusten ympärille rakentuvasta pientaloasutusmallista halutaan kuitenkin pitää kiinni. Saadut vastaukset jäivät siis kovin laihoiksi, eivätkä omasta asuntoprojektista haaveilevia espoolaisia juuri ilahduta. Kuulostikin lähinnä siltä, että Espoo ei rakenna enempää, koska se ei halua ryhtyä minkäänlaiseksi seudulliseksi hyväntekijäksi tarjonnan lisäämisessä. Myös kuntauudistajien on hyvä pitää tämä mielessä: maankäytön kysymyksiä on tarkasteltava koko Helsingin seudun työssäkäyntialuetta koskien, puhuttiin sitten metropolimallista tai muusta. Muutoin vaarana on rakentamisen hiipuminen niidenkin kuntien kohdalla, joilla siihen on tilaa ja varaa. Toiseksi kuulosti siltä, että kaavoituksesta on tullut byrokraattisen paperinpyörittämisen suuri uhri. Ratkaisut jumittavat ensin julkisen puolen loputtomassa lausunto- ja selvitysmasiinassa (seutu- ja valtiotasoa myöten), sitten kuntatason hitaassa päätöksenteossa, sitten pitkäkestoisessa valitusrumbassa. Kun lopulta päästään maaliin, maailma ja tarpeet sen mukana ovatkin muuttuneet, ja sama homma aloitetaan alusta uudelleen. Mäkelä viittasi lopuksi myös seuraavaan: helpotusta tonttipulaan voisi löytyä myös siitä, että pientaloalueilla asuvat vapauttavat esim. perheikäisille lapsilleen tontteja jakamalla vanhoja suurempia tontteja. Tämä kehitys on jo selkeästi alkanut siitä huolimatta, että se suuresti muuttaa pientaloalueiden luonnetta sulkemalla niiden avaruutta ja vähentämällä siten niiden viihtyisyyttä. Voi myös kysyä, mihin tarvitaan kunnan kaavoitusmonopolia sinä päivänä, kun suurin osa tonteista synnytetään asukkaiden ja heidän perheidensä omasta toimesta? Nykytiedon mukaan perheiden pako pois niin Helsingistä kuin myös Espoosta on jo alkanut, ja suuntana on yhä useammin kauempana sijaitsevat ympäryskunnat. Monet lapsiperheet ovat käytännössä pakotettuja valitsemaan autoiluun perustuvat pitkät työmatkat saadakseen kodin lapsiperheiden kaipaamilla tiloilla. On selvää, että perheille hyvä Espoo voi toteutua vain mikäli kaavoituksen ja maankäytön asiat ovat kunnossa. Suunnan on siis muututtava, ja Espoon tulee ottaa kaupungin tonttitilanteesta sille kuuluva vastuu. Jokaisella espoolaisella on mahdollisuus vaikuttaa syksyn kuntavaaleissa, että tälle ryhtiliikkeelle löytyvät myös tekijät. |