Euroänkyränä Frankfurtissa

Terveiset kylpylähistoriastaan tunnetusta ja nykyisin saksalaispankkiirien suosimasta Bad Homburgin kaupungista Euroopan rahakeskuksen eli Frankfurtin naapurista! Hintataso: iso jäätelöpallo yksi euro, viikon ruokaostokset 50 eurolla, vuoden 2011 VW Golf 1,6 15t euroa, neljän huoneen Altbaun vuokra alle tonnin kuukaudessa, kuuden huoneen omakotitalo kaupunkialueelta 290t euroa. Kelpaisi kyllä suomalaisellekin palkansaajalle.

Kaffeen ja Küchen yhteydessä tuli tiedusteltua myös paikallisten näkemykset eurokriisiin. Mieleen jäivät mm. seuraavat paikalliskommentit: 

1. Saksalaiset äänestävät jo jaloillaan ja EKP:n rahanpainokoneen laulantaa odotellessa kaikki ylimääräinen raha laitetaan nyt talojen fiksaamiseen ja muuhun arvonsa hieman pidempään säilyttävään. Inflaatiolla on edelleen synkkä historiallinen kaiku saksalaisten korvissa, ei kuitenkaan enää niin synkkä, etteikö Saksa olisi valmis tiettyihin jumppaliikkeisiin inflaatioeuro-humpankin tahdissa. Ja kyllä, moni vaihtaa nyt autonsa uudempaan, pitäähän sitä omaa autoteollisuuttakin tukea.

2. Saksalaisia harmittaa, ettei eurokriisin hoito oikein tunnu olevan oikein kenenkään jäntevissä käsissä. Tarvitaan johtajuutta, jotta omaan napaansa tuijottavat pankkiirit ja poliitikot näkisivät kriisin koko kuvan (lue: hoitamattomana hyvinkin alku suuremmallekin eurooppalaiselle epävakaudelle ja disintegraatiolle) ja sitä kautta myös tien ulos siitä.

3. Integraation syventäminen ei ole Saksalle mikään ongelma. EU on saksalaisille ensisijaisesti maailmansotien jälkeinen historiallinen vakausprosessi, jossa Euroopan kansojen kuulukin tehdä järkevää yhteistyötä. Ja nyt sitä vakauttamista todella taas tarvitaan. Saksassakin ymmärretään, että pelkkä saksalaispankkien taseiden pelastaminen ei vakauta Eurooppaa.

Paikallisvinkkelistä putkessa näyttää siis olevan monia asioita, jotka toteutuessaan heijastuvat Pohjolan perukoille saakka:

1. Inflaatio ja korkotason nousu. Ostovoiman heiketessä ja velanhoitokulujen kasvaessa vahvasti asuntovelkaisten suomalaisten velanhoitokyky saattaa joutua koetukselle. Samalla paineet palkkapuolen korotusratkaisuihin tulevat nousemaan. Eurovaluutan heikkeneminen ei yksin kompensoi vientipuolen heikentynyttä kilpailukykyä, mikä varmasti jarruttaa tulevia palkkaratkaisuja. On siis korkea aika alkaa opetella inflaatioeuron aakkosia.

2. Saksan roolin vahvistuminen Euroopassa. Saksa käytännössä päättää, miten euron lopulta käy. Sen myötä Saksan paino lisääntyy EU:ssa muutoinkin. Lisää kuria ja järjestystä unionin toimintaan - taitaisivat euroänkyrän maineen saaneet suomalaisetkin tykätä.

3. EU:n roolin vahvistaminen aitona talousunionina. Integraatiossa on päästävä eteenpäin vakausperiaatteiden iskostamiseksi euroalueen selkärankaan, ja se tehdään institutionalisoimalla vakaustavoitteet EU:hun (pankkivalvonta, komission vahvempi rooli). Mihinkään sanktioimattomiin herrasmiessopimuksiin ei käy luottaminen.

Roomalaisten ja germaanien välinen rajaseutu linnoituksineen (Saalburg) kulki muuten aikoinaan Frankfurtin ja Bad Homburgin seuduilla. Mitä pidemmälle ja laajemmin eurooppalaisten historiaan katsoo, sitä vakuuttuneemmaksi tulee siitä, että kannattaa visusti yrittää pitää Main-joen niin eteläpuoliset kuin pohjoispuoliset kansat samojen leiritulien ääressä nyt ja tulevaisuudessa.

Näinä eurokriisin päivinä saksalaiset näyttävät olevan eurooppalaisen yhteistyön välttämättömyydestä vakuuttuneempia kuin ehkä koskaan ennen. Myös historian saatossa eurooppalaisten kriisien koettelemalla Suomella on kaikki syyt olla vahvasti mukana rakentamassa uutta vakaampaa ja vahvempien perustusten Eurooppaa.

Uusi Suomi, Puheenvuoro 16.8.2012