Espoon viimeiset kuntavaalit?
08.03.2012 Suomalaiseen kansanluonteeseen on kuulunut vahvana perusvapauksiin ankkuroitu ajatus siitä, että kun itse hoitaa asiansa hyvin, ei toisten tule niihin puuttua. Siksi kaavailtu kuntauudistus tuntuu ja kuulostaa monesta espoolaisesta melkoiselta jytkyltä.
Uudistuksen keskeinen valtakunnallinen tavoite on palveluiden rahoituksen varmistaminen kunnissa myös jatkossa. Espoon kohdalla monessa suomalaisessa kunnassa koettua todellista huolta palvelu- ja rahoitusrakenteen murtumisesta ei kuitenkaan ole nähtävissä. Espoolaisittain pääkiinnostus kohdistuu siten uudistuksen muihin perusteluihin.
Uudistukseen liittyvistä tavoitteista Espoon osalta ehkä heikoin lenkki on pitkäaikaiset haasteet maankäytön tehostamisessa. Sama koskee kaikkia pääkaupunkiseudun kaupunkeja. Vaatia sopii, että rakenneuudistus järkevästi ja tehokkaasti toteutettuna vapauttaa pääkaupunkiseudun tonttitarjontaa ja laskee tonttien hintoja.
On tärkeää, että rakenneuudistuksessa puututaan ensisijaisesti pääkaupunkiseudun kehyskuntiin suuntautuvan muuttoliikkeen syihin eikä vain tyydytä paikkailemaan sen seurauksia. Työssäkäyntialue ei ole oikea mittari kuntarajoille tilanteessa, jossa asumiskustannusten suhde asuntoneliöihin käytännössä pakottaa yhä suuremman joukon muuttamaan kauas pääkaupunkiseudun ydinalueilta.
Pääkaupunkiseutulaisilla on oikeus odottaa kuntauudistusesitykseltä selkeää laajempaa näkemystä koko alueen menetystekijöiksi ja kehityssuunnaksi. Alueen kuntien yhteinen kaupunkipolitiikka eli niin sanottu metropolipolitiikka tulee niveltää suoraksi ja välttämättömäksi erityisosaksi alueen rakenneuudistusta. Metropolitason tavoitteet tulee selkiyttää ja rakenteet toteuttaa niin että alueen yhteisiä maankäytön, asumisen, liikenteen ratkaisuja todella voidaan viedä päämäärätietoisesti ja suunnitelmallisesti eteenpäin.
Kuntauudistus tulee haastamaan myös lähidemokratian toiminnan. Keskittävä uudistusmalli ilman innovatiivisia tapoja lähitoiminnan tukemiseksi erityisesti reuna-alueilla jättää yhä laajempia aukkoja kuntarakenteiden paikallisuuteen. Samalla se tekee kolmannen sektorin toiminnasta yhä merkityksellisemmän osan lähiyhteisöjen toimintaa.
Mikäli kuntauudistus toteutuu julkisuuteen tulleen kuntakarttaesityksen ja esitetyn aikataulun mukaan, merkkaisi vuosi 2012 nyky-Espoon viimeisiä omia kuntavaaleja. Demokratian ja oikeudenmukaisuuden toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että hallituksen kaavailema laki perusteluineen on paperilla ja kaikkien suomalaisten tarkasteltavissa hyvissä ajoin ennen syksyn kuntavaaleja. Miten on, Espoon omat kansanedustajat ja arvoisat ministerit?
Kai Lintunen lakimies Espoo
Länsiväylä 8.2.2012
|