Titanic ja veronkorotusten tie, valtuustopuheenvuoro 18.11.201319.11.2013
Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, Kaupunginjohtajan, valtuuston neuvottelutoimikunnan ja kaupunginhallituksen esittämä tuloveroprosentin nosto on mielestäni lähtölaukaus pitkälle ja vaikealle veronkorotusten tielle. Näin on, koska esityksiin ei sisälly mitään varsinaisia ja talouden nykytilanteeseen suhteutettuja säästötoimenpiteitä, päinvastoin: esitetyin toimenpitein Espoon käyttötalous on vuonna 2014 vain kasvamaan päin. Samalla kuitenkin tiedämme, että kuntatalouteen tulee hallituksen rakenneuudistustoimenpiteiden myötä ja muutoinkin kohdistumaan ennen näkemätön kulu- ja uudelleenjärjestelypaine. Olemme kuin kohti jäävuorta jyskyttävä Titanic-laiva, joka vain lisää vauhtiaan musiikin soidessa. Pelastusveneeksi on esitetty myöhemmin sovittavaa tuottavuus- ja tasapainotusohjelmaa, jolla vahvistettaisiin Espoon taloutta 70 miljoonalla eurolla valtuustokauden aikana. Kuitenkin jo alkusyksystä kaupungin rahoitusjohto kertoi valtuutetuille vuosittaisesta sadan miljoonan euron kestävyysvajeesta. Pelastuspaketiksi ollaan siis tarjoamassa vain murto-osan todellisesta tarpeesta kattavaa määrää. On myös hyvin epävarmaa, saadaanko mitään todellista säästöohjelmaa ikinä lopulta neuvoteltua ja missä muodossa. Neuvottelusopimukseen sisäänrakentuu siis selvä houkutus tuloveroprosentin jatkuville nostoille samalla, kun tasapainotusohjelman pieni koko on ikään kuin jo lyöty lukkoon tällä valtuustokaudella. Suomen talouden nykyhaasteita on verrattu 1990-luvun lamaan. Jos todella otamme tämän suomalaisen yhteiskunnan perusrakenteita vavisuttaneen laman nykytilanteen vertailupohjaksi, lienemme myös yhtä mieltä siitä, että pelkkä veroprosentin nosto ja viittaaminen yleisiin ja epämääräisiin tuottavuustavoitteisiin eivät voi olla riittäviä toimenpiteitä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Se, että 1990-luvun laman aikana tehtiin myös kokonaisvaikuttavuudeltaan haitallisia säästölinjauksia, ei voi olla syy jättää säästöt nykytilanteessa tekemättä, päinvastoin: on jokaisen valtuutetun vastuulla pitää huolta hyvinvointipalveluidemme elinkelpoisuudesta myös pidemmällä aikavälillä huolehtimalla niiden talouden tasapainosta ja ottamalla myös kantaa vaikuttavuudeltaan erilaisiin säästöpäätöksiin. Ei myöskään ole moraalisesti kestävää, että julkinen sektori ei millään tavalla suostu sopeuttamaan omaa toimintaansa tilanteessa, jossa yksityinen sektori käy selviytymiskamppailua joka ikinen päivä yt-neuvotteluineen, väenvähennyksineen, yrityssaneerauksineen ja konkursseineen. Julkinen sektori tekee tärkeää hyvinvointityötä, mutta tämä työ on mahdollista vain yksityisen talouden tuottamilla varoilla. On niin moraalisesti kuin taloudellisesti vaarallista ajatella, että julkinen sektori voisi pelkillä sisäisillä veronkorotus- ja muilla päätöksillä jotenkin eristäytyä siitä, mitä yksityisessä taloudessa tapahtuu. Kriisiaikoina ei yksinkertaisesti ole varaa vapaamatkustajiin, ei taloudellisesti eikä moraalisesti. Musiikki soi, jäävuoret lähestyvät, on aika korjata laivan kurssia. Kiitos. |