Alueelliset erot tunnistettava kuntauudistuksessa
05.02.2012 Järkevän kuntauudistuksen avain on paikallis-alueellisten erityisolosuhteiden tunnistaminen. Tässä harjoituksessa pääkaupunkiseutu ei ole muu maa, eikä muu maa pääkaupunkiseutu.
Pääkaupunkiseudun haasteet ovat maankäytöllisiä. Kehyskuntiin suuntautuvan muuttoliikkeen ensisijaiset syyt ovat muuhun maahan verrattuna järjettömissä tonttien hinnoissa ja tehottomassa kaavoituksessa, eivät syrjäytymiskehityksessä tai muissa sosiaalisissa eroissa, joita niitäkin pitää toki tarkastella. Muualla maassa ensisijaiset perustelut alueelliselle rakenneuudistukselle löytyvät pitkälti kuntien erilaisista ja eri tavoin kehittyvistä voimavaroista palveluiden tuottamiseksi ja rahoittamiseksi myös tulevaisuudessa.
Onkin kysyttävä suoraan: eikö pääkaupunkiseudulla kannattaisi puuttua kehyskuntiin suuntautuvan muuttoliikkeen syihin eikä vain tyytyä paikkailemaan sen seurauksia? Työssäkäyntialue ei ole oikea mittari kuntarajoille silloin, kun asumiskustannusten suhde asuntoneliöihin pakottaa käytännössä yhä suuremman joukon muuttamaan kauas pääkaupunkiseudun ydinalueilta.
Kaupunkien ja maanomistajien on herättävä ja myös kansalaisten on aktivoiduttava vaatimaan hyviä ja tehokkaita maankäytön lakeja, kaavoja, rakentamismääräyksiä ja yleisiä toimintatapoja. Kuntauudistuksen yhteydessä seutua koskeva metropolipolitiikka tulee niveltää uudistuksen suoraksi ja välttämättömäksi erityisosaksi painottaen ensisijaisesti juuri maankäytöllisiä tehokkuusvaatimuksia.
Keskittävän kuntauudistuksen selvänä riskinä on paikallistuntemukseen perustuvan osaamisen ja toimintatahdon hiipuminen sekä lähidemokratiarakenteiden murtuminen. Vastuulliselta kuntauudistusesitykseltä tuleekin odottaa innovatiivisia ja uskottavia paikallisyhteisömalleja, jotka säilyttävät ja vahvistavat näitä perinteisiä suomalaisia arvoja. Samalla kolmannen sektorin toiminnan merkitys korostuu.
Kuntauudistuksen toteuttajien ei tulisi tarkastella vain nykykeskusten rakenteita, vaan myös tulevaisuuden alueellisia menestystekijöitä. Siellä, missä halutaan ja osataan tehdä innovaatioihin perustuvaa vientiteknologiaa, kannattaa panostaa siihen liittyvään infrastruktuuriin ja koulutusyhteistyöhön. Siellä, minne suuntautuu henkistä kansainvälisen tason pääomaa, kannattaa investoida maailmanluokan yliopistoihin ja tutkijayhteisöihin.
Seudullisten vahvuuksien näkökulmasta vahvojen peruskuntien rakennemalli on yksinään toteutettuna aivan liian simplistinen hahmotelma tulevaisuudesta. Kuntauudistuksen yhteydessä tarvitaankin laajempi aluetasoille viety näkemys Suomen tulevista menestystekijöistä, alueellisten toimijayhteisöjen rooleista ja niihin tarvittavista resursseista sekä rakenteista.
Kuntauudistuksesta on kovaa vauhtia tulossa suomalaisen poliittisen näyttämön suuri mörkö. Ei ehkä niinkään substanssin takia vaan sen vuoksi, että kansalaiset eivät juurikaan ole kuulleet näkemyksiä tai saaneet vastauksia esitettyihin kysymyksiin. On syytä ymmärtää, että kyseessä ei ole mikä tahansa valmisteltava lakiasia, vaan hanke, joka menee koko kansakuntamme demokraattisten perusperiaatteiden, perinteisten arvojen ja hyvinvoinnin ytimeen.
Kai Lintunen lakimies Espoo
HS, Mielipide 5.2.2012
|